Where is Waldo?: Vaellusturinoita

Tämän viikon maanantaina palattiin takaisin kahdeksan päivän "kesä"vaellukselta. Kelit ja maisemat olivat vaihtelevia ja välillä pakkanen paukkui melkein kymmenessä asteessa. Lähdettiin liikkeelle Longyearbyenistä päämääränämme venäläisten kaivoskaupunki Barentsburg. Alla näkyy minun ryhmäni vaellusreitti, punaiset pallot ovat leirejä. Kuva on tehty sivulla http://toposvalbard.npolar.no/ josta voi katsella reittiä tarkemmin esim. paikannimihaun avulla. Kartta ei ole niin tarkka kuin paperiset, mutta siitä saa kuitenkin ihan hyvän käsityksen reitistä.

Vaellus meni pääpiirteissään näin:
ma 22.9. Longyerbyen - Brjörndalen
ti 23.9. Björndalen - Kolberget
ke 24.9. Kolberget - Fossildalen
to 25.9. Fossildalen - Hollendarbukta
pe 26.9. Hollendarbukta - Barentsburg - Hollendarbukta (päiväretki)
la 27.9. Hollendarbukta - Kapp Laila
su 28.9. Kapp Laila - Fardalen
ma 29.9. Fardalen - Longyearbyen

Vaelluksella kuljimme neljässä pienryhmässä, jossa oli jokaisessa 5-6 henkeä. Leirit olivat aina samat, mutta jokaisella ryhmällä oli oma checkpoint, minkä kautta leiriin piti kulkea. Näin ryhmillä oli erilaiset reitit eikä jouduttu kulkemaan jonossa paikasta toiseen. Leiripaikat olivat yhteisiä lähinnä karhuvahdin takia. Nyt jokainen sai nukkua joka toisen yön rauhassa ilman herätyksiä. Ja ei, tällä kertaa ei nähty karhuja.

Leirin rakentamista Kolesbergillä. Pic. Pete Lambert

Maisemat vaelluksella oli makeat, täällä monet vuorista on ihan lättäniä, joten hikoilun jälkeen koitti yleensä aina helppo ja kevyt tassutteluvaihe.

Lättänävuoria (platås) Pic. Pete Lambert

Vuorien lisäksi jouduimme ylittämään aika monta jokea reissun aikana, välillä enemmän ja välillä vähemmän tyylikkäästi. Renen koira Bellman kulki meidän matkassa ja pelkäsi kuollakseen jokia. Välillä ylittäminen (tai läpi rämpiminen) oli siis melkoista taidetta. Meidän onneksi ilmat oli aika kylmät, joten suurin osa joista oli sen verran jäässä, että niistä pääsi kahlaamatta yli. Sen kerran kun jouduimme kahlaamaan, täytyy sanoa, että vesi oli melko virkistävää...

Bellman. pic. Pete Lambert

Meidän ryhmä Vesuvin (741m) huipulla. pic. Pete Lambert

Barentsburgin lisäksi piipahdimme Coles Bayssa, joka venäläisten 60 -luvulla hylkäämä kaivoskaupunki. Vanhoihin asuintaloihin pääsi sisälle ja sieltä löytyi kaikenlaisia aarteita hammasharjasta vanhaan miesten takkiin. Coles Bayn alue on mielenkiintoinen myös siksi, että siellä on huomattavasti lämpimämpää kuin muualla Huippuvuorilla. Coles Bayssa näimme paljon lintuja ja mm. kukkia, joita ei olla nähty edes elokuussa kun tulimme tänne. Myös Coleselva -joen jokilaakso kylän jälkeen oli tosi kaunista suoaluetta. Kuvia Coles Baysta ja vaelluksesta on Erikin kuvablogissa enemmänkin.

Kaunista!

Kukapa muu kuin Lenin-setä olisikaan Barentsburgin keskellä

Venäläisten karhu on paljon vihaisempi kuin norjalaisten...

Lopussa vielä kuvia vaellukselle lähdöstä. Moni meistä teki uusia kokeiluja kuivattamisen ja vaellusmuonien kanssa, joten edellinen viikko ja viikonloppu taitaa näkyä melkoisena sähkönkulutuspiikkinä opiskelija-asuntolassamme Sjöskrentenissä. Itse kuivatin ensimmäistä kertaa kasvissosekeittoa lounaaksi. Ohjeen löysin täältä: http://tunturikeittio.com/category/kasvisateria/kasviskeitto/
Lopputulos olisi muuten ollut ihan onnistunut, mutta koska meillä ei ole sauvasekotinta oli keiton saaminen soseeksi todella hidasta. Kiitokset kuitenkin Leenalle, kun pakotti mutkin Lenksassa opettelemaan sosekeiton teon siivilän avulla, joten ei jäänyt sormi suuhun tälläkään kertaa. Tosin kärsivällisyys ei meinannut riittää loppuun saakka sen enempää nyt kuin aikanaan Lenksassakaan. Lisäksi sauvasekottimen puuttumisen takia en saanut tehtyä kuivatusta keitosta riittävän hienoa jauhetta, joten se ei sulanut kunnolla kuumaan veteen. Keiton suhteen en aio kuitenkaan luovuttaa, sillä siitä saa hyvänmakuisen vähän erilaisen lounaan vaelluksille.