Edellisestä blogikirjoituksesta, on jo 2,5 kuukautta aikaa. Täällä on ehtinyt tapahtua paljon tuona aikana, mm. kaamos on vaihtunut yöttömäksi yöksi. Myös opiskeluissa on tehty paljon ja oltu ulkona. Blogissakin on tapahtunut, kun tämänkertaisen viestin kirjoittaa Eero.
Scott Turnerbreenin jääluolan koolein kaveri
Helmikuun puolivälissä, kun päivät muuttuivat valoisiksi ja aurinko valaisi vuorenhuippuja lähdimme ANG:n ensimmäiselle talviretkelle viikoksi Janssondalen-Bolterdalenin maastoon. Retki oli osalle meidän kurssikavereista ensimmäinen "pidempi" talviretki telttamajoituksessa. Karu alku, kun retkiviikolle sattui talven kovimmat pakkaset. Lämpömittari ei -20 astetta lämpimämpää näyttänyt, ja viilein yö taisi olla -35...-40 astetta. Retken ohjelmasta iso osuus kului leirirutiineiden pyörittämiseen. Noin kylmässä kaikki tekeminen tuntuu hidastuvan, ja energia kuluu itsensä lämpimänä pitämiseen. Ehdimme kuitenkin harjoitella jäätiköllä liikkumista ahkioiden kanssa, railopelastusta, hiihtää jäätiköllä, opetella lumiturvallisuusasioita, kaivaa lumiluolia ja tärkeimpänä tietenkin: juoda kahvia teltassa.
"Railosta" pelastamista
Bellmania ei palella
Eikä Idaa
Ensimmäisen retken jälkeen olimme viikon sisämajoituksessa kylillä, minkä jälkeen oli aika lähteä ANG:n toiselle hiihtovaelluksella. Vaellusreitin oli tarkoitus lähteä Tempelfjordin etelärannalta Fredheimistä ja kulkea Von Post- ja Tuna-jäätiköiden kautta Gipsdaleniin. Huippuvuorten vaihteleva sää kuitenkin näytti meille huonot puolensa, ja jouduimme palaamaan häntä koipien välissä takaisin Sassendalenia ja Adventdalenia pitkin Longyearbyeniin. Maisemallisesti ja reitillisesti hiihtovaellus ei ollut erityinen, mutta onneksi täällä on hienoja paikkoja kaikkialla. Tällä hiihtovaelluksella olimme Maijan kanssa ensimmäistä kertaa samassa ryhmässä ja telttaparina. Se oli luksusta!
1.hääpäivän kunniaksi taiottiin kurssikavereillekin herkkuja
Eero, Maija, Audun, Ida ja Mario
Karhuvahtihommia aamunkoitteessa
Hiihtoretkellä oli mukana friluftsliv-opiskelijoita Manner-Norjasta Vossista. Friluftsliv termiä (suomeksi ulkoilmaelämä, ulkoilu tai retkeily) ei kuulemma voi kääntää muille kielillä ilman että sen merkitys muuttuu. Aihetta opetetaan parissakin eri yliopistossa Norjassa, ja opinnoissa voi edetä aina tohtorin tutkintoon asti. Käytännössä kursseilla opetetaan retkeilytaitoja ja pohditaan filosofisesti ihmisen luontosuhdetta. Eeroa hiukan huvittaa filosofinen pohdinta friluftslivin määrittelystä, mikä on kuulemma lähes mahdotonta. Tässä Canada Goose osittain Huippuvuorilla kuvaama video "friluftslivistä". Tätä kuuluu paheksua, koska se on tehty liian kaupallisesti! :)
Hiihtovaelluksen jälkeen meiltä loppui päivittäinen koulussakäynti ja alkoi työharjoittelujakso, joka kestää toukokuun puoliväliin. Eero on työharjoittelussa ja töissä Arctic Adventures -nimisessä pienessä firmassa. Eero on tehnyt enimmäkseen moottorikelkkasafareita, joten kelkalla ajo on tullut tutuksi ja saarta on tullut nähtyä lähinurkkia kauempaa. Maija taas on työharjoittelussa Svalbard Wildlife Expeditions:lla. Maijan ohjelmassa on ollut pääasiassa päiväretkiä lähialueella, mutta myös yön yli kestäviä kelkka- ja lumikenkäretkiä. Oppaan työ on sesonkiaikaan, eli nyt, aika kokonaisvaltaista. Päivät ovat pitkiä, eikä vapaapäivät osu joka viikon lauantaiksi ja sunnuntaiksi. Olemme molemmat tykästyneet oppaan työhon, asiakkaiden kanssa tulemme hyvin toimeen ja päivät kuluvat mukavasti.
Opiskeluihin ja työntekoon saimme mukavan tauon, kun ensimmäiset vieraat Suomesta tuli pääsiäisenä kyläilemään. Örniläisten kanssa lähdimme Reindalenin alueelle pitämään leiriä ja laskemaan mäkeä. Säät olivat mahtavat ja ennen kaikkea oli mukava ulkoilla vanhojen kavereiden kanssa, Maija ja Leena, joita ei vapaalasku niin innostanut tekivät hiihtoretkiä samasta leiristä.
Peruspakkailua
Perussäätöä
Kalvdalenin leiri kera mainion kodan
Karhuvahti?
Olli korjaa kelkkaa
First things first
Paljon pieniä, ja ehkä jokin isompikin asia jäi pois tästä blogitekstistä, mutta toivottavasti seuraava päivitys tulee nopeammin.
