Edellisestä blogikirjoituksesta, on jo 2,5 kuukautta aikaa. Täällä on ehtinyt tapahtua paljon tuona aikana, mm. kaamos on vaihtunut yöttömäksi yöksi. Myös opiskeluissa on tehty paljon ja oltu ulkona. Blogissakin on tapahtunut, kun tämänkertaisen viestin kirjoittaa Eero.
Scott Turnerbreenin jääluolan koolein kaveri
Helmikuun puolivälissä, kun päivät muuttuivat valoisiksi ja aurinko valaisi vuorenhuippuja lähdimme ANG:n ensimmäiselle talviretkelle viikoksi Janssondalen-Bolterdalenin maastoon. Retki oli osalle meidän kurssikavereista ensimmäinen "pidempi" talviretki telttamajoituksessa. Karu alku, kun retkiviikolle sattui talven kovimmat pakkaset. Lämpömittari ei -20 astetta lämpimämpää näyttänyt, ja viilein yö taisi olla -35...-40 astetta. Retken ohjelmasta iso osuus kului leirirutiineiden pyörittämiseen. Noin kylmässä kaikki tekeminen tuntuu hidastuvan, ja energia kuluu itsensä lämpimänä pitämiseen. Ehdimme kuitenkin harjoitella jäätiköllä liikkumista ahkioiden kanssa, railopelastusta, hiihtää jäätiköllä, opetella lumiturvallisuusasioita, kaivaa lumiluolia ja tärkeimpänä tietenkin: juoda kahvia teltassa.
"Railosta" pelastamista
Bellmania ei palella
Eikä Idaa
Ensimmäisen retken jälkeen olimme viikon sisämajoituksessa kylillä, minkä jälkeen oli aika lähteä ANG:n toiselle hiihtovaelluksella. Vaellusreitin oli tarkoitus lähteä Tempelfjordin etelärannalta Fredheimistä ja kulkea Von Post- ja Tuna-jäätiköiden kautta Gipsdaleniin. Huippuvuorten vaihteleva sää kuitenkin näytti meille huonot puolensa, ja jouduimme palaamaan häntä koipien välissä takaisin Sassendalenia ja Adventdalenia pitkin Longyearbyeniin. Maisemallisesti ja reitillisesti hiihtovaellus ei ollut erityinen, mutta onneksi täällä on hienoja paikkoja kaikkialla. Tällä hiihtovaelluksella olimme Maijan kanssa ensimmäistä kertaa samassa ryhmässä ja telttaparina. Se oli luksusta!
1.hääpäivän kunniaksi taiottiin kurssikavereillekin herkkuja
Eero, Maija, Audun, Ida ja Mario
Karhuvahtihommia aamunkoitteessa
Hiihtoretkellä oli mukana friluftsliv-opiskelijoita Manner-Norjasta Vossista. Friluftsliv termiä (suomeksi ulkoilmaelämä, ulkoilu tai retkeily) ei kuulemma voi kääntää muille kielillä ilman että sen merkitys muuttuu. Aihetta opetetaan parissakin eri yliopistossa Norjassa, ja opinnoissa voi edetä aina tohtorin tutkintoon asti. Käytännössä kursseilla opetetaan retkeilytaitoja ja pohditaan filosofisesti ihmisen luontosuhdetta. Eeroa hiukan huvittaa filosofinen pohdinta friluftslivin määrittelystä, mikä on kuulemma lähes mahdotonta. Tässä Canada Goose osittain Huippuvuorilla kuvaama video "friluftslivistä". Tätä kuuluu paheksua, koska se on tehty liian kaupallisesti! :)
Hiihtovaelluksen jälkeen meiltä loppui päivittäinen koulussakäynti ja alkoi työharjoittelujakso, joka kestää toukokuun puoliväliin. Eero on työharjoittelussa ja töissä Arctic Adventures -nimisessä pienessä firmassa. Eero on tehnyt enimmäkseen moottorikelkkasafareita, joten kelkalla ajo on tullut tutuksi ja saarta on tullut nähtyä lähinurkkia kauempaa. Maija taas on työharjoittelussa Svalbard Wildlife Expeditions:lla. Maijan ohjelmassa on ollut pääasiassa päiväretkiä lähialueella, mutta myös yön yli kestäviä kelkka- ja lumikenkäretkiä. Oppaan työ on sesonkiaikaan, eli nyt, aika kokonaisvaltaista. Päivät ovat pitkiä, eikä vapaapäivät osu joka viikon lauantaiksi ja sunnuntaiksi. Olemme molemmat tykästyneet oppaan työhon, asiakkaiden kanssa tulemme hyvin toimeen ja päivät kuluvat mukavasti.
Opiskeluihin ja työntekoon saimme mukavan tauon, kun ensimmäiset vieraat Suomesta tuli pääsiäisenä kyläilemään. Örniläisten kanssa lähdimme Reindalenin alueelle pitämään leiriä ja laskemaan mäkeä. Säät olivat mahtavat ja ennen kaikkea oli mukava ulkoilla vanhojen kavereiden kanssa, Maija ja Leena, joita ei vapaalasku niin innostanut tekivät hiihtoretkiä samasta leiristä.
Peruspakkailua
Perussäätöä
Kalvdalenin leiri kera mainion kodan
Karhuvahti?
Olli korjaa kelkkaa
First things first
Paljon pieniä, ja ehkä jokin isompikin asia jäi pois tästä blogitekstistä, mutta toivottavasti seuraava päivitys tulee nopeammin.
Vasemmalta katsottuna: pukkarit, sauna ja pesuteltta
Viime viikko huhkittiin kuin hullut ja saatiin kuin saatiinkin aikaan telttasauna Isfjordenin rannalle. Projekti ei todellakaan ollut mikään helppo: meillä ei ollut työkaluja, autoa, materiaaleja, paikkaa missä rakentaa ja mikä haastavinta:kiuasta. Kaikki saatiin kuitenkin lopulta järjestymään. Kiukaasta saatiin vihje yhdeltä täällä asuvalta suomalaiselta ja Bullerjan löytyi kuin löytyikin leirintäalueelta maahan kiinni jäätyneenä. Sitä sulatellessa meni yksi aamupäivä. Kivet kaivettiin vanhalla hiilikaivoshakulla maasta, lauteet rakennettiin rakennusjätteestä ja piippukin löydettiin roskalavalta.
Polttopuut saatiin ilmaiseksi paikalliselta rakennusurakoitsijalta ja tunnelmaa luovat myrskärit lainaksi yhdeltä opasfirmalta. Alue, johon teltat pystytettiin oli käytännössä jäätä. Siksipä askartelimme teltannarut kiinni abalakov -ankkureilla.
Saunaelämykseen kuului myös lämmintä mehua ja hodareita (norjalaisten mielestä ajatus pelkästä makkaran paistamisesta oli täysin naurettava....), jotka saatiin ilmaiseksi Svalbard Butikenista.
Saunan oli tarkoitus olla osa Spitsbergen Up and Down hiihtokisaa, mutta lauantaina lumivyöryriski oli niin suuri ja tuuli niin kova, että kisa peruttiin. Sauna oli suunniteltu sunnuntaiksi, jolloin oli rapeat -20', mutta ei tuulta, joten luojan kiitos emme huhkineet turhaan vaan sauna toteutettiin suunnitellusti. Uimaan ei kuitenkaan päässyt, sillä Isfjorden on jäässä. Avantoa ei pystytty tekemään, sillä lahti on niin matala, että avannossa olisi ollut max. 10 cm vettä. Onneksi saunan takana oli muutama pehmeä lumikasa, jossa saunojat pääsivät pyörimään.
Summa Summarum: Hullun hommaa, mutta tulipahan tehtyä ja vieläpä niin, että voimme olla itseemme tyytyväisiä. Ainoaksi vahingoksi jäi meikäläisen venähtänyt sormi, joka oletettavasti paranee ajan kuluessa. Nyt on hyvä jatkaa ensi viikolla alkavan hiihtoreissun valmisteluja ja lumiturvallisuuskurssia. Niistä, sekä jäätyneen käden kohtaamisesta kerrottakoon sitten toisella kertaa :)
Arki on taas alkanut ja olemme olleet Huippiksilla reilun pari viikkoa. Joulutauko meni mukavasti ja nopeasti Suomessa vesisateita ihmetellen, töitä tehden, kavereiden ja perheen seurasta nauttien sekä Ylläksen hiihdoista iloiten. Tänne palasimme perinteitä kunnioittaen järkyttävän tavaramäärän kanssa: kaksi ahkiota, suksipussi, monokassi, 3 isoa dumppikassia ja tietenkin käsimatkatavaroissa isot reput ja täyteen tungettu läppärilaukku.
Koulu ei alkanut millään pehmeällä laskulla, vaan heti ensimmäisenä päivänä oltiin yliopistolla kuuteen.Sisältö on kuitenkin ollut kiinnostavaa. Teimme mm."Jungian types persoonallisuustestit" ja kaivelimme yhden päivän lumiluolia. Stefano kuvail kaivuusta videota. https://www.youtube.com/watch?v=0TvPy_SgX50&feature=youtu.be
Pitkää päivää on tehty myös tämä viikko, ensin EA-kurssia yhdeksästä kolmeen ja sitten Huippuvuorten historiaa neljästä kuuteen. Onneksi EA-kurssi on ollut pääosin mielenkiintoinen ja historiassa on hyvä luennoitsija. Silti iltaisin on ollut aika väsynyt meininki.
Lumivyöryharjoitus EA-kurssilla.
Valon määrä määräkeskipäivällä on jo huikea siihen verrattuna kun tultiin!
Hissan kurssilla käytiin tutustumassa museon varastoon.
Ennen vuotta 1925 Huippikset oli "ei kenenkään maata",
joten tundralle saattoi vaan pystyttää kyltin,
jolla ilmoitettiin kenelle alue kuuluu.
Varastossa oli hullu kosteusprosentti,
jotta tavarat säilyisivät mahdollisimman hyvin.
Jos joskus tulette tänne, niin Svalbard museum on hieno!
Kuvassa Bearded seal
Kelit ovat olleet jäiset, monessakin mielessä: Tuuli on ollut monta päivää myrskylukemissa ja parhaimmillaan todellinen kylmyys (pakkanen+tuuli) on ollut -37'C. Lisäksi tuuli on tehnyt hangesta monissa paikoissa kivikovan ja toissa viikon lämpöaalto sulatti osan laaksoa luistinradaksi. Vuorilla on kuitenkin päässyt hiihtämään, välillä paremmissa ja välillä huonommissa olosuhteissa. Täällä on myös muutama kilometri tavallista hiihtolatua, mutta tällä hetkellä sekin muistuttaa enemmän jäärataa.
Vaikka valon määrä lisääntyykin koko ajan, on mulla vissiin aurinkoa vähän ikävä: näin viime yönä unta siitä hetkestä, kun aurinko näkyy ensimmäisen kerran kunnolla:) Vielä pitäisi jaksaa odottaa muutama viikko.
