tiistai 3. huhtikuuta 2012

Mulu national park

Viimeiset viisi päivää ollaan vietetty Mulun kansallispuistossa, joka on myös maailman perintökohde. Puistoon ei ole tietä vaan sinne pääsee vain lentämällä tai veneellä. Venematka kestää n.12h ja lentomatka 1/2h. Lentoja tulee kolme päivässä ja ainakin iltaisin kenttää käytetään näppärästi myös jalkapallon pelaamiseen.

Puistossa oltiin Pinnacles trekillä,joka kesti kolme päivää.Pinnaclestrekillä kiivetään katsomaan suuria kalkkikivi ( lime stone) -muodostelmia. Reissu koostui venematkasta, tasaisesta tallaamisesta sekä kovasta kipuamisesta huipulle. Ensin matkasimme  pitkillä, kanootinomaisilla veneillä ylävirtaan noin kaksi tuntia.  Veden ollessa matalalla, pääsimme useampaankin otteeseen työntämään paattia...onneksi sitä taitoa on harjoiteltu monella melontareissulla, tosin harvemmin ylävirtaan. Matkalla kävimme tutustumassa kahteen eri tippukiviluolaan (clear water cave & wind cave).  Veneilyn jälkeen edessä oli vajaa yhdeksän kilometriä helppoa, tasaista tallaamista viidakossa. Mielenkiintoa ylläpiti jalkoihin tarttuvat iilimadot, joita Eero keräsi menomatkalla muutaman. Yön vietimme Camp 5:ssa, jossa oli vessat, suihkut, makuulaverit ja keittiö. Parasta yöpaikassa oli vieressä virtaava joki ja sen virkistävät kuohut. 

Seitsemän aikaan seuraavana aamuna lähdimme kipuamaan kohti päämääräämme, pinnaclesmuodostelmaa. Matkaa ei ollut yhteen suuntaan  kuin 2,4km, mutta nousua kertyi tuolla matkalla 1,2km. Kipuaminen sujui yllättävän helposti, vaikka jatkuvasti joutuikin käyttämään apuna käsiä, juuria, kiviä ja liaaneja. Viimeisen 400 metrin matkalla apuna oli myös tikapuita ja köydenpätkiä. Perille päästyä maisemat oli tietenkin huimat.

Takaisin palaaminen olikin sitten yhtä tuskaa. Kivet, juuret ja tikkaat oli liukkaita ja jouduimme jatkuvasti menemään alaspäin myös takaperin. Alasmenoon tuli käytettyä tasan yhtä paljon aikaa kuin ylös kiipeämiseen, mutta alastulo oli paljon kurjempaa. Me ehdimme onneksi  leiriin ennen rankkasateen alkua, toisin kuin loput ryhmästä. Tosin kaikki on suhteellista, paikallinen oppaamme kuulemma asteli alas tyynesti pitäen toisessa kädessä banaaninlehteä sateenvarjona ja näppäili toisella kädellä kännykkäänsä...

Viimeisenä päivänä sitten tallatttiin sama matka kuin ensimmäisenäkin ja veneiltiin takaisin puiston infopisteeseen. 

Sademetsässä oli paljon nähtävää ja erityisesti kuultavaa. Suuren vaikutuksen muhun teki pieni hyönteinen tms. joka munittuaan askarteli lehdestä munalle pienen rasian ja  liimasi sen saumat yhteen. Näin munan pystyi rauhassa pudottamaan maahan ja kuoriuduttuaan uusi ötökkä kaivoi tiensä ulos lehtikodistaan.

Kuvat eivät ole missään järkevässä järjestyksessä...

Kuvatekstit:

1. Pinnacles
2.maija
3. Lepakkoluola (Deer cave) eli kolmen miljoonan lepakon koti
4. Kipuamista
5. Clear water cave
6. Long boat laituri
7. Eero otti yhteen laudan kanssa... Kaikki on kuitenkin kunnossa;)
8. Wind cave
9. Lajintunnistustehtävä Kaisalle ja muille biologimielisille
10. Sademetsää
11.kukkulan kuningas


2 kommenttia:

  1. Huikea reissu ja mahtavia kuvia.

    VastaaPoista
  2. Waude, onnittelut! Tuo on tosi saavutus. Tuonne asti me emme päässet, kun olimme Mulussa! t. Elina

    VastaaPoista